kauheesti kakkua

Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä – 
he eivät lyhennä matkaa,
mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.

Viikonlopun jäljiltä kestohymy kasvoilla. Mulla on jotenki etuoikeutettu olo. Onnekas. Elämä on täynnä ihania juttuja. Tuntuu etten melkein oo edes ansainnu tätä kaikkea: Sveitsin kaunista kevättä, mahdollisuutta reissata ympäriinsä ja nähdä paikkoja, tutustua ihaniin, erilaisiin ihmisiin, aitoihin persooniin. Nauttia hyvästä ruuasta ja seurasta, elää vaan täysin ihan ite omaa napaa varten ja olla ressaamatta mistään. Pitäs muistaa koittaa olla kiitollinen! On kai sekin taito että osaa ottaa elämän kevytkenkäsesti. Jotenki pieni olo ihmisenä. 

No mutta, maa kutsuu. Rehellisesti sanottuna mulla oli tähänastisen Sveitissäoloajan paras viikonloppu. Piste. Eikä siihen tarvittu kun ihania suomityttöjä x3, isot kasat hyvää ruokaa, sadeharmaa Zurich, muutama lautapeli ja tyhjä talo. Sounds a bit boring muttei suinkaan ollut sitä. Laitettiin ruokaa rakkaudella, porukalla, nautiskeltiin, käytiin vähän kuvailemassa Zurichin vanhaakaupunkia, valvottiin pitkään ja nukuttiin aamulla sitäkin pidempään, itkettiin ja naurettiin, jälkimmäistä onneksi enemmän. Ja mä taisin olla ainoa joka itki. Ylläri. Juttu ei luista joten pläjäytän tähän (ruokapitoset) kuvat. 

Äh eiku empäs pläjäytä vielä yhtään mitään, raportoin ensin vähän. Perjantai-iltana hypättiin tupaten täynnäolevaan junaan kohti Zurichia, matkaan meni abauttiarallaa kolmisentuntia vaihtoineen päivineen. Voi että sitä riemua ja kälätyksen ja rätkätyksen määrää kun neljä suomitypyä kohtaa, kaikki selittää ristiinrastiin toistensa päälle kuulumisiaan, niin hyvä mieli! 
Zurichin lentokentällä hyppäsimmä bussiin ja hurautimma Embrach-nimiseen kylään, saatiin yöpaikka yhen au pairin perheen kotoa ja sepäs oli vallan mukavaa ja ystävällistä.

Alkaa taas uhkaavasti jäämään päälle tää päiväkirja-meininki että sitten tehtiin sitä ja sitten tehtiin tätä ja se sano sitä ja tää sano tätä. 

Enivei, lauantaina minä onnekas birthdaygirl sain kuin sainkin aamupalan sänkyyn ja lahjuksiakin. Nautiskeltiin yhdessä superpitkä aamupala joka kylläkin muuttu brunssiks. Ulkona tihuutti vettä eikä meillä ollu kiire minnekään. Ihan hassua miten paljon voi nauttia pelkästä keskustelusta hyvässä seurassa! Aikuismaisen kuulosta. 

© Milla

© Milla

On se kummaa, miten ihan erilaiset ihmiset eri puolilta Suomea päätyy pikkuruiseen Sveitsiin, tapaa toisensa, ja juttu luistaa niinku vanhoilla tutuilla. Kaikkia yhdistää se että on yksin vieraalla maalla. Vaikkei kuitenkaan yksin, täällä on huippu suomalaisten porukka johon tuntee heti ekan tapaamisen jälkeen kuuluvansa!

Pakko mainostaa tähän väliin, meillä oli kaiken syömisen lisäksi ihan loistavaa puuhaa sadepäivään: runoversio mustalaisen päiväkirjasta. Yhteinen aihe, yhtä monta paperia kiertämään kun on runoilijoitakin, jokainen kirjottaa vuorotellen yhden rivin ja antaa paperin seuraavalle. Meillä oli aiheina mm. perhe-elämä ja sadepäivä. Hajanaisia ajatuksia ja mietteitä paperille kirjattuna. Lopputuloksena hassuja ja ihan päättömiä runoja, mutta omalla tavallaan aika ihania, varsinkin nuo perheaiheiset meinas vähän itkettää. 

Iltapäivää kohden ryhdistäydyttiin, ihmistäydyttiin ja lähdettiin takasin Zurichin keskustaan yhden toisen aupairin kotiin iltaa ja seuraavaa yötä viettämään. Nautittiin typötyhjästä talosta, omasta rauhasta, kokkailtiin ja pelailtiin lautapelejä. 

© Milla

Sunnuntaille oltiin suunniteltu minireissua Chur-nimiseen vanhaan kylään, mutta harmaa sää anto oivan tekosyyn vaan lokoilla pitkään aamulla, nukkua päikkärit aamupalan päälle, ja lähteä tutustumaan Churin sijaan kotosasti Zurichin vanhaankaupunkiin. Ja olihan sekin vallan sievä paikka, iltapäivästä aurinkokin pilkahteli pilvimassan takaa tai raosta tai välistä, jostain kuitenki paisto pikkusen.

© Milla

Himmailtiin sulosia kapeita kujia ees taas, kävästiin parissa kirkossa (kulttuuria, kulttuuria) ja etittiin sopivaa kahvittelupaikkaa varmaan tunti. Kartan kanssa liikenteessä, tottakai.

© Milla

© Tuuli

Näyteikkunashoppailu ja vanhojen kirkkojen sun muiden koluaminen on rankkaa, välillä pitää levähtää. Kriteerit täyttävä kahvipaikka löyty lopulta Globuksesta, joka sekin oli kyllä täpösen täynnä, ei lähelläkään idyllistä pikku kahvilaa josta vähän haaveiltiin, mutta kahvi(leivät) maistu silti. 

© Tuuli

Miten voikin olla niin mukavaa ilman että tekee mitään sen erikoisempaa extremeä! Lepposaa fiilistä, meillä ei ollu kiire minnekään, ei aikataulua tai tavotteita koko päivälle, muuta kun että illalla piti seittemäks ehtiä junaan. Rentoilua. Kävästiin myös rannassa parit kuvat näppäsemässä. Täytyy tiivistää, että Zurich oli kyllä yllättävän miellyttävä kaupunki! Ainakin mitättömään Geneveen verrattuna. 

© Tuuli

© Milla

© Milla

Heti näkee, etten oo enää mikään 18v vaan jo aikuinen 19-vuotias! Ryppyjäki tuli varmaan jo.
Mulla ois vaikka kuinka hirveesti lisää kivoja kuvia julkastavaks mutta ehkä säästän jotain johonkin erikertaan. Toivottavasti kuvista välittyy jonkunnäkönen fiilis! 

Maanantaimaisuudesta ja sadesäästä huolimatta tääkin päivä on ollut varsin mukiinmenevä. Jatkettiin synttärilinjalla lasten kanssa, mulle oli ostettu kakku oikeen. Herkuteltiin, piirrettiin sarjakuvia ja rakennettiin maja. Ei yhtään hassumpaa. Huomenna työpäivä ja keskiviikkona vapaa, ehkä sais aikaseks leipasta munkkeja huomenissa ja lähtä taas keskiviikoks reissunpäälle! Voi että osaa olla mukavaa. 

Illan päälle riennettävä reissupyykinpesun riemuihin!