oispa mulla mun suoristusrauta

Laskiaispullankuvat silmissä busseilin lauantaina Ikeaan. Vaan eipä näkyny fastlagsbulleja, jouduin tyytymään kanelipullaan kahvin kanssa. Kyllä minä en mieltäni pahottanu, aivan hyvältä ja tutulta maistu seki. Julmustiaki löysin alekorista niin että eipä ollu ollenkaan turha reissu! Lihapullat jätin pakkaseen jonku muun ostettavaks mutta näkkäriä hamstrasin senki eestä, alkaa paikalliset patongit ja vaaleet pullamössöleivät tulla jo ulos joka tuutista.

Tänään harrastin maakuntamatkailua apostolinkyydillä eli juoksulenkin merkeissä, kyllä kuulkaa kummasti kevenee mieli ku 15 kilometrin verran hikoilee lenkkarinpohjia kuluttaen. Bongasin laiduntavia biisoneja (puhveleita? Onko ne sama asia? Biisonit kuulostaa kivemmalle) jotka ei haissu yhtään hyvälle. Se on merkillinen juttu tuo liikunta miten se kirkastaa pääkoppaa! Ja ku juoksee joka kerta vähän eri reittiä niin eksymisen lisäks saattaa löytää aika hienoja näköalapaikkoja. En vieläkään tiiä että kummalla puolella on Alpit ja kummalla Jura-vuoret, mutta nätiltä ne silti näyttää molemmat edelleen etenki aurinkoisella säällä. Tunsin itteni hirveen pieneks peltojen ja vuorten (ja biisonien) keskellä. Mutta ihan riemukkaasti kulki juoksu silti! Ja aurinko porotti taas nii että ois saanu olla shortsit!

Tunnen pikkuriikkisen syyllisyyttä siitä etten muka vieläkään oo saanu aikaseks lähtee kunnolla kuvailemaan, yhtään. Muka jaksa tai kerkee tai osaa. Pyh, laiska vaan. Puhelimellakaan oo mitään oikeen räpsiny.

Tiedoksi ihmiset että tännepäin ainaki posti kulkee ku kusti polkee, todistettua tuli koska sain yheltä rakkaalta ystävältä ihkaoikeen kirjeen! Tuli hirveen ilonen mieli ja ikäväitku iski ennenku kerkesin koko kuorta avata. Mutta kylläpä se piristi. Niin että vinkkivinkki, saa mulle kirjotella.

Iltojeni iloks oon tallustellu ympäri keskustaa ja rahojen tuhlaamisen lisäks oon aika hyvin kolunnu läpi kaikki kahvilat sun muut joista löytyy langaton netti. Ku ei kerta jaksa kotona netissä roikkua. Sosiaalisesti siis yksin kahvilassa puhelimella facebookkaan tai pelaan sanajahtia.

Ainiin ja perjantaina juhlittiin muuten Iidan synttäreitä! Se tyttö on kyllä täyttä kultaa etten sanois, ja naurulla, varsinki hyvässä seurassa, on valtavan piristävä voima. Haluttiin herkutella intialaista, ja loppujen lopuks löydettiin ittemme semmosesta vähän liian hienosta (lue: kalliista) paikasta, saatiin kuitenkin huippuhyvää ruokaa, naurettiin ehkä liikaa ja liian kovaan ääneen mutta lohduttauduttiin sillä että hei, ei ne meitä tunne eikä me nähä niitä enää luultavasti koskaan. Siihen on muuten hyvä vedota täällä ollessa! Tai ylipäätään sillon ku on muualla ku kotikulmilla.

Nyt kyllä tuntuu etten puhu nykyään muusta kun ruuasta ja juoksemisesta. Hirveen sisältörikas elämä mulla. Mutta tasan kaks viikkoa siihen että saan vähän muutaki sisältöä, koska jeeeee jee jeeeeeeeeee muutama rakas tulee Suomesta kylään Geneveen ja voi veljet että oon yhtä hymyä! Etukäteen jo niin onnellinen mieli, ah! Vois laittaa vielä pari huutomerkkiä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

P.S. Sää täällä on ailahtelevaisempi ku murrosikäsen mielialat. Päivällä oli lupaavasti melkeen helle ja tarkeni helposti ilman takkia, mutta annahan olla ku iltaan päästiin, nii eiköhän oo lunta tulvillaan koko raikas kevätsää. Kyllä yhtään ei naurata tämä. Koska ulkonaki on niin joulusta niin laitoin kynttilöitä palamaan, ihan kostoks.