Kuumia aaltoja tuli ja meni

Märkiä terkkuja täältänäin, vettä tulee ku saavista kaataen muttei haittaa, päin vastoin. Mulla on vallankin rattosat oltavat tällä hetkellä, umpikiukkuset riitapukarit simahti ruuan jälkeen päiväunille, rauha maassa ja kupillinen Juhlamokkaa nenän eessä. Sade ropisee kattoon ja tiskikone hurruuttaa menemään. Joku sinnikäs lintu jaksaa laulaa. Kohta vois jo sanoa että idyllistä! 

Melkeen viikon mittanen yllärihelleaalto vaihtu vaikkapa viikonlopun kunniaks sadekeleihin, muttei täällä siitä huolimatta oo yhtään ankeeta tai harmaata. Muutaman lämpimän (lue: kuuman, monena päivänä oli +25 C!) päivän aikana luonto oikeen räjähti elämään ja voi että jos voisin lähettää palasen tätä ihanuutta sinne Suomeen! Täällä on niin kaunista että välillä tuntuu että sydän vallan pakahtuu, voiko tämmöseen onnellisuuteen kuolla.

Meitsin työviikko oli siis sanalla sanoen lepposa, tunsin pienenpientä syyllisyyttä siitä että saatiin lasten kanssa vaan lokoilla päivät auringossa ja siitä kaikenlisäks vielä maksetaan! Ja onneks mun auringonkärventämä ihoraukkakin näyttää toipuneen ja punasuus muuttuu hyvällä tsänssillä vielä rusketukseksi. Vaikka jokakesänen perinne oliskin kyllä ollu se, että se palanu nahka kuoriutuu nätteinä suikaleina ja riekaleina irti.

Me ollaan niin nautittu! Nuuhkittu aurinkorasvan, vastaleikatun nurmikon ja puhallettavien uimalelujen tuoksua. Auringon lämmittämä asfaltti ja sen tuoksu, tai oikeestaan sitäkin paremmalta se tuoksuu kun ekat sadepisarat kuuman päivän jälkeen iskeytyy pintaan niinku eilen illalla. Välillä jossain tuoksuu kukkiva syreeni, siitä tulee ihan mieleen äiti. Vielä en oo onnistunu selvittämään, että mikä tuoksuu niin erehdyttävästi samalta.

Aamukahvitreffeillekin oon ehtiny mun ihanaisen Iidan kanssa! Taas on pakko sanoa että se on yks päivänpelastaja se koko tyttö. On se vaan onni että me satuttiin samaan aikaan Sveitsin taivaan alle koska varmana ei oltais muuten nevö evö satuttu tapaamaan. Hehee.

Oon myös valitettavasti sairastunu pahemman luokan reissukuumeeseen. Valitettavaa se on siks että mulla ei oo lomaa. Mutta toukokuussa on onneks luvassa neljän päivän miniloma Espanjaan jee! Mutta mutta kun täällä on niin halpoja lentoja ja lyhyt matka vähän vaikka minne, että tekis mieli varata vaikka joka viikonlopulle jotain! Pariisiin, Roomaan, Milanoon, Brysseliin, Nizzaan, Budapestiin.. Niin että jos jollakulla on intoa viikonloppulomailla Keski-Euroopassa niin call me maybe!

Täällä elo ja olo tuntuu aivan kotosalta ja tavalliselta. Siinä mielessä siis että voin kai sanoa kotiutuneeni. Eikä siihen tarvittukaan ku kolme kuukautta, hidasta on touhu. Musta on alkanu tuntumaan siltä että apua apua kohta hetki lyö ja aika pakata laukuta ja suunnata Suomeen enkä oo vielä ehtiny tekemään tai näkemään mitään! Ehkä sen huomaa siitäkin että viihtyy täällä kun aika tuntuu menevän paljonpaljon nopeemmin mitä ennen. Pitäis hoitaa velvollisuuksia joita oon taitavasti pakoillu jo jonkun aikaa, ottaa yhteyttä opoon ja selvittää että mitkä on kuviot syksylle. Kerta tällä hetkellä en oo ees koulun kirjoilla tai pääse Wilmaan. Eipä oo kyllä kauheesti harmittanu. Lähihoitajan käsikirja ja Pitkä Matematiikka 4 & 5 on kyllä päässyt Sveitsiin asti mutta aika lahjakkaasti oon onnistunu unohtamaan niiden olemassaolon ja ollu avaamatta niitä kertaakaan täälläollessa. Tiettyä tylsistymisen rajapyykkiä en siis sen perusteella oo vielä joutunu ylittämään.

Ajatusvirtaa, sitä nää mun tekstit kai lähinnä on. Rakas päiväkirja johon aika epäaktiivisesti kyllä kirjottelen. Mutta silti on aina kauheen kiva kuulla että joku on näitä lukenu ja vielä kivempaa jos kertoo tykänneensä! Siitä saa aina lisäpontta kirjottaa uudelleen, ja lisäpaineita joutua räpsimään ees muutama kuva sillon tällön. Vaikka musta kyllä tuntuu etten vieläkään osaa käyttää tätä turkasen Bloggeria kunnolla, aina saa kikkailla ett sais tekstit näyttämään jotenkuten ees siltä mitä haluais. Ehkä joskus vielä opin.



Nyt en jaarittele enempää vaan lähen herättämään hoidokit. Kohta onki jo päivä ja viikko pulkassa! Mun villit suunnitelmat perjantai-illalle on pitkänpitkä juoksulenkki, siivousta ja pyykkäystä. Melkeen hävettää myöntää, Suomessa en ikinä ois voinu kuvitellakaan mun perjantain kuulostavan tolta. Mutta jollainlailla nautin jopa pyykkäämisestä täällä, saa pestä ihan ite ihan omia vaatteita ihan just sillon ku ihan ite haluaa. Ihan ite. Minä ite. 

Pakko kertoa vielä että täällä tänhetken kuumin hitti on Playmobilit. Mulla tulee ihan lapsuus mieleen niistä. Yks päivä kuvattiin lasten kanssa Playmobil-elokuva. Majava varasti kuningattaren kruunun ja piilotti sen luolaan. Jne jne. Oli siellä pyörremyrskyki ja myrkkykäärmeitä, ritari ja heppoja. Lasten kaa saa olla lapsellinen, se on tässä ehkä parasta.

Niin ja vielä mun uus maailmanlempparein aamupalavinkki, kaurapuuroa, kardemummaa, mustikoita, raejuustoa ja banaania. Toimii.