heräsin talviunilta

Nenänpää palaneena kirjotan. Tänne hyppäs jostain puskista kesä ihan yllättäen, mutta kyllä hyppäs sopivaan aikaan! Ei oo nimittäin ihan liikaa ehtiny sairastamaan koti-ikävää, kun aurinko ja lämmin sää ja Geneven kivat puistot on sattumoisin vienyt mun huomion 6-1 niinku Suomi Ruotsin jääkiekossa. Ulkoilutin tänään kameraa ja päivän kuvasaldo oli jostain syystä tosi kukka-ruoka-painotteinen. Vissiin mielissään ku tää kesäks muuttunu (sateinen) kevät on puskenu kukkia sinne sun tänne kerta niitä piti niin kauheesti kuvailla. 

Mulla on jostain syystä hirveen iso kynnys kuvailla julkisilla paikoilla. Ehe ehe mieluiten kuvaan yksin kotona sillon ku kukaan ei nää, ei se ollu se pointti tässä vaan siis. Jos tsippailen jossain ja mulla on kamera messissä niin en muka kehtaa alkaa kuvaamaan. Ihan niinku kenenkään takamusta kutittais että kuvaanko mä jotain vanhaa kirkkoa keskellä Geneveä vai en. Eikä mua haittaa sekään että kamera kaulassa saa automaattisesti turisti-leiman otsaan, oikeestaan on omalla tavallaan hauskaa leikkiä turistia. Saa hiihtää menemään ihan anonyyminä, tuijottaa ihmisiä bussissa ja esittää ettei osaa ranskaa. Ja aatella että hahaa, tota ja tota ja totakaan ihmistä mä en tuu näkemään enää koskaan toista kertaa. Tai että lällällää teistäpä kukaan ei tunne mua. Siinä on jotain siistiä. Tai sitten oon vaan vähän kumma, mutta kummahan oon muutenkin, vähintään näillä geeneillä.

Nojoo.
Mulla on tunnetusti ihan surkee suuntavaisto. Mutta oon oppinu tuntemaan Geneveä sen verran että pystyn harrastamaan sellasta omaa eksymisleikkiä. Otan bussin tai ratikan suuntaan X, hyppään pois jossain pysäkillä, kävelen jonkun aikaa (salaisessa pienessä paniikissa) ristiinrastiin ja luotan siihen että jossain vaiheessa tupsahdan johonkin tuttuun paikkaan.

Toimii! Kun kerta joka kerta oon loppujen lopuks löytäny tieni kotiin. En tiiä kehittyykö siinä hommassa suuntavaisto oikeesti pätkääkään, mutta ainakin siinä joutuu astumaan vähän oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Masokisti meitsi. Tänään tolla taktiikalla päädyin kappasvaan sellaseen paikkaan kun Plaine de Plainpalais, järettömän kokonen aukio jossainpäin Geneveä, ja siellä oli tänään sattumoisin aika markkinameininki päällä! Lisäks löyty jonkunsorttinen tivoli plus vakkari skeittiparkki. Käppäilin menemään ihan turistina ja kehtasin räpsiä vähän kuviakin.

Mun huvipuistoilukuume ei ollu tarpeeks korkeella että oisin yksin lähteny kiljumaan noihin vuoristoratoihin. Okei olin vähän köyhä mutta nuo laitteet näytti aika kynysiltä. Yks siisti juttu siellä kumminki oli! Jossa oli harmi kyllä painoraja 30kg, jäi testaamatta.

Tadaa! Siis allas jonka pohjalla vettä jonka pinnalla isoja rantapalloja joiden sisällä lapsia. Kiljunnasta päätellen hauskaa, salaa mun sisällä pieni suomalaislapsi tunsi kateutta sveitsiläislapsia kohtaan, jotka saa pyöriä jättikuplissa. Varmaan ei osaa sveitsiläislapset arvostaa moista iloa tarpeeks.

Mutta oli ne markkinatkin tai mikälie tori ihan kiva käydä tsekkaamassa! Miljoona pikkukojua joissa italialaiset kauppiaat myi suunnilleen kaikki samaa krääsää, löyty kaikkea vaatteista radioihin koruihin huonekaluihin pyöriin kenkiin öö öö leluihin emminä muista mitä kaikkea siellä oli mutta ainakin kauheesti ihmisiä, ahasta. Ja ruokakojuja oli ihan hirveesti erilaisia! En kehannu kuvata kovin paljoa (seliseli) koska siellä oli hirmu tungos ja joku ois pian pahastunu. Mutta tunnelma oli lepponen ja semmonen hymyn kasvoille nostattava! Ja italialaiset oli kovia käymään kauppaa, rohkeesti repi kädestä että tuuppas kattomaan kun on nättiä, testaappa tätä, ei oo kallis, just hyvä sulle.

Onneks mulla ei ees ollu rahaa mitä tuhlata. Niin ja vaikka Geneve on kuulemma tunnettu taskuvarkaistaan niin eipäs vaan minun taskuista eli laukusta ainakaan kadonnut yhtään mitään, ähäkutti. 

En kyllä tiiä miks oon muka niin arka hiirulainen kuvailemaan ihmisten ilmoilla. Ehkä pelkään sitä että joku tulee räyhäämään että MITÄ NUUBI MUA KUVAILET HÄH HÄH.




Ämpäreittäin mausteita! Voitteko kuvitella miten hyvälle ton kojun kohalla tuoksu! Jos oisin sellanen jeejee citysinkku niin oisin ostanu vähän vaikka mitä omiin kokkailuihin tuolta mutta nyt tyydyin vaan nuuskuttelemaan.

Että semmosta! Haha loppu lyhyeen ku katkes ajatus. Mutta täällä istuu ruudun takana tällähetkellä aika onnellinen tyttö. Mulla on ollu koko viikon tosi hyvä fiilis, tuntuu että mieli ja keho tasapainossa! Viikon paras hetki oli ehkä öö en muista mikä päivä, mutta enivei olin juoksemassa ja järkyttävä kaatosade iski päälle. Ja rakkaat ihmiset se oli jotain niin siistiä etten pysty ees kertomaan, vettä tulee enemmän ku laki sallii ja hyvä että eteensä näkee, pikkareita myöten läpimärkä, mutta tuntu että pysty juosta kovempaa ku koskaan ja mun hymy ylsi kyllä takuuvarmasti korvasta korvaan. Läiskyttelin tahalleen kaikista isoimmista lätäköistä ja tirautin pikku ilonitkutkin siinä juostessa eikä kukaan ees nähny. Ja oli muuten sellanen fiilis että on elossa, pikkuvarpaitaan myöten joka solulla! Elämä, tai eläminen, tai varmaan molemmat, on ihanaa.




Äksdee pakollinen duckface-omakuva-liian-isot-arskat tähän väliin ettei mee liian syvälliseks. Mutta lyhyestä virsi kaunis, täällä mulle on se selvinny että ihmislapsi voi tosiaan olla ihmeen vähään onnellinen. Se on aika pitkälti siitä omasta pienestä mielestä kiinni, että miten ne asiat näkee, onko lasi puoliks täynnä vai tyhjä. Että keskittyis siihen, mitä kaikkea jo on, eikä siihen, mitä sitä seuraavaks haluais. Ja liikunta on mainiointa mielen terapiaa. Aamen ja piste ja joo.





Loppukevennys osa II omistettu äitille koska se rakastaa kaikkia erinäisiä jyrsijöitä suunnattomasti. Tollanen miniskidieläin oli yks päivä meiän pihassa chillailemassa. Nappasin kuvan ja luulin sitä kuolleeks kerta se ei liikkunu mutta yhtäkkiä se heräski henkiin! En myönnä kiljahtaneeni.