minne katosi päivät

Muhun on iskeny joku ennenaikanen vanhuus, poden aamusin ikäihmisten vaivoja kun tuntuu että joka paikkaa kummasti kolottaa ja särkee. Vähän semmonen olo niinku ois yön aikana tullu turpaan ja kunnolla. Ehkä joku käy tosiaan mua aina öisin pieksemässä, tiiä sitte.

Mussa kytee sellanen pienimuotonen paniikki, aiheena ajan kuluminen ylikovaa kyytiä! Toukokuu on käytännössä jo pulkassa, kaikille tuleville viikonlopuille on jonkunsorttista ohjelmaa jo tiedossa eikä tässä kuussa taida olla kun yks kokonainen viispäivänen työviikko, jippiaijei, eläköön yksittäiset sveitsiläiset vapaapäivät keskellä arkiviikkoa!  Ainoa kalenterissa kummitteleva tyhjä viikonvaihde on tän kuun tokavika, ketä kiinnostais lähtee vaikka Pariisiin mulle kaveriks? Miniloma Pariisin keväässä, kuulostaisko hyvältä niin joo.
Tää viikonloppu kuluu puolimaratonin tai ehkä lähinnä sen etukäteispanikoinnin ja -jännityksen parissa. Nyt vielä tällähetkellä just nyt tänään ei jänskätä vielä ihan liikaa mutta ehtiihän sitä, koko huominen päivä esmes aikaa hermoilla asiaa. Ainoa pelko on varmaan se, että nukun aamulla makosasti koko maratonin ohi. Alotus ois nimittäin kello 8:30 ja näillä näkymin somassa vesisateessa.

Ainiin ja vappuakin vietettiin täällä kaukomailla. Ihan laimee oli, vähän harmittaa. Hyvä seura onneks vähän kompensoi vapun vaputtomuusmaisuutta. Ei näkyny rumia naamiaisasuja, serpentiini-ilmapallo-virityksiä tai känniääliöitä missään. Munkit leivottiin, simaa ei ylläripylläri löytyny mistään vaikka tarkkaan tutkittiin kaupan juomahyllyt. Jouduttiin tyytymään korvikkeeseen, valittiin eniten simannäkönen kuplajuoma jonka maku ei loppujenlopuks ollu yhtään sinnepäinkään.

 

Paikkana oli siis Baar, Zug. Junalla mentiin, kuinkas muutenkaan. Kiitoksia vaan A&J yöpaikasta ja kaikesta muustaki! Sveitsi on kyllä junailijan ihmemaa, täällä on olemassa sellanen junakortti jonka ostaminen kyllä vähän kirpasee (CHF 304) mutta joka maksaa ittensä huisin nopsaan takasin, sillä saa nimittäin matkustaa klo 19 jälkeen ihan iliman eestä Sveitsiä ristiin rastiin. Ja seiskaa ennenkin siitä on jo hyötyä, saa kaikki junaliput puoleen hintaan. Sitä vaan että jos tätä lukee joku Sveitsiin joskus mahollisesti eksyvä niin vinkvink, het ekalla viikolla junakortin ostoon!

Oli meillä rattosaa! Kotimatkalla vettä tuli tuutin täydeltä mutta eipä haitannu, matka kulu mukavasti. Kengät pois, oikastiin jalat vastapäisen penkille ja nautiskeltiin ruisleivällä, salmiakilla, eväsmunkeilla, suomalaisia kirjoja lukien! Kaikki harvinaista herkkua täälläpäin.

Kyllä hirveesti tykkään ruotsalaisista ku ne ihanat tulee Sveitsiin asti perustamaan karkkikauppoja niin että suomiraukatki pääsee lievittämään pahimpaa salmiakintuskaansa kiskurihintaan, tottakai. Silti, maistu ihan mahottoman hyvälle.

Nojoo, Zugin reissu oli kyllä ihan miniminiloma. Yhtään maisemakuvia en ottanu, oli sumusta ja sateista. Omenapuut kukki kovasti rinteissä, mutta niistä mulla on jo ehkä tarpeeksi kuvia täällä.
Paikallistin muuten eilen sen kukkivan syreenin, niinkin läheltä kun naapurin pihasta. Meinas itkettää. Se tuoksu on niin äiti, ja äiti on yhtä kun koti.

Meillä oli eilen ihan kunnon vanhanajan aito ukkosmyrsky täällä! Aamu oli niin nätti kerrassaan, aurinkoinen ja oikeen helteinen, mutta iltapäiväks saatiin ukonilma. Lotta nautti, lapset pelkäs. Sitte alettiin kertomaan mukamas-pelottavia tarinoita ukkosteemaan sopien ja pelko muuttu innostukseks. Pitäs muuten googlettaa pallosalama kun en osannu herra viisveelle selittää että mikä se on. Taisiis myönnän, en ees kunnolla tienny.

Aamupäivällä tarhasta tullessa käytiin leikkimässä (lue: kastelemassa vaatteet, minä mukaanlukien) semmosilla hullun siisteillä suihkulähteillä! Niitä on ilmestyny tohon YK:n eteen ja ne on vaan ihan sairaan siistejä. Rivissä semmosia maasta puskevia ruiskuja, joitten välistä ja vierestä ja ali lapset ja Lotta tykkää juosta. Ohikulkijat vähän nauro meille mutta me naurettiin takasin.

Tuo jättiläistuoli on muuten yks Geneven turistikohteista, lähistöllä on yleensä aina vähintään yks parvi aasialaisia ryhmämatkailijoita napsimassa siitä kuvia. Broken Chair, muistomerkki maamiinoissa loukkaantuneille tjsp. Paikka Place de Nations, taustalla näkyy joku YK:n rakennus ja nuo lippurivistöt. Ihan cool. Meiän jokapäiväsen päiväkotireitin varrella. 

Ja oikeesti noita suihkulähteitä on enemmänki mutta ne silleen vuorotellen sammuu ja menee päälle!

Au pairina olo on hauskaa, taas eilen tuli sellanen lapsuusolo. Se fiilis kun korkkaa uudet tussit! Semmoset kunnon tussit joista tulee reippaasti väriä, oikeen vuotaa siihen paperille. Ja kunnon paksu vesiväripaperi, ai että. Asiaan kuuluu tietenki myös sotkeentuneet kädet. Ja lapsilla naama. Kasvankohan mä koskaan aikuiseks kun oon monesti enempi innostunu näistä lastenjutuista mitä lapset ite. Ja sellaset leimasintussit on myös niin siistejä että melkeen sääli ettei aikuiset muka käytä niitä! Mä en ollu ainakaan muistanu miten kivaa niillä on paiskoa minikuvia paperille. Kukkia, aurinkoja, sydämiä, sammakoita.. Paras on ehkä sellanen tassunjälkileimasin. Että katoppa, tästä ois leikisti menny karhu.

Nää mun päivittelyt on aivan maailman epäjohdonmukasimpia mutta samapa tuo. Jos ei ota tolkkua niin sitte ei ota. Nyt lähettävä kaatosadetta uhmaten hakemaan lapset päiväkodilta. Taas muka perjantai! Joku varastaa mun päiviä ihan varmasti. Duunipäivän jälkeen suuntana Aubonne, outlet-ostoskeskus ja Ikea, pääsee tuhlaamaan loputki vähät rahat jotka ei oo vielä tässä reissaillessa ehtiny hupenemaan. Mielissään!

Vielä yks viimeviikonloppunen kuva, teki ihan mieli lisätä tähän loppuun koska tästä tulee mulle ainaki ihan hyvä mieli! Tsau!