Voi Fuengirola, oisitpa lämmenny mulle

Kamppailen melkosen suurta kiusausta vastaan tässä, ois aika houkuttelevaa livauttaa ihan pienimuotonen valhe ja vakuuttaa että Espanjanreissu oli mitä huikein. Välillä harmittaa olla näin ärsyttävän rehellinen, pakko lyödä faktat pöytään. Ei vastannu rantaloma ihan haaveita, mun neljäpäiväsen miniloman keskilämpötila oli ehkä semmoset vilpakat +18 C, tuuli puuskutteli raivokkaasti ja taivaalta sataa tihuutti vettä, välillä yhessä ja välillä erikseen. Siitäkin huolimatta että suomalaisluonto on tunnettu kylmänsietokyvystään ja taipumuksesta vääntäytyä shortseihin ja vaaka-asentoon siihen ainokaiseen aurinkokohtaan heti kun mittari on vähänkään plussan puolella, missään vaiheessa ei ollu (edes suomalaisten mielestä) niin lämmintä että ois uskaltautunu rannalle bikineissä. Joka tapauksessa sisukkaasti viipotin menemään shortsivarustuksella kananlihasta ja muutamista oudoista katseista välittämättä. 

Vaikka kelituuri sattukin olemaan huono ja ah-niin-elintärkeä rusketus jäi samaisesta syystä saamatta, avasin silti henkilökohtasen jäätelökauden moneen otteeseen. Kävelin jalkani rakoille. Uskaltauduin dippaamaan varpaat meriveteen ihan  vaan todetakseni että joo, ei tarvi mennä uimaan. Löysin ehjän simpukan! Ja ehkä sekin on jonkinsorttinen onnistuneen loman merkki, että kadottaa ajantajun rantakahvilassa istuskellen yhen ja saman kahvikupillisen ääressä kolmatta tuntia. Sain reissun lyhyydestä huolimatta asetettua aivot sellaseen lomatilaan, että osas olla vaan, miettimättä mitään sen kummempaa ja olla tuntematta pakonomaista tarvetta kokoajan suunnitella että mitä tekis tai minne menis seuraavaks. 

Mitä sitte, vaikka koko loman mieleenpainuvin hetki oli se, ku näin miten lintu tonki tienpenkalta madon ja söi sen? Enpä vaan oo Sveitsissä vielä nähny moista, kannatti lähteä lomalle niin oon taas totaki kokemusta rikkaampi! Innostuin siitä ehkä vähän enemmän ku ois pitäny, vaikka kyllä harmitti ettei ollu ketään messissä näkemässä moista hienoa tapahtumaa. Se oli oikeesti siistiä, hahaa. Eikä tää ollu mitään sarkasmia.

Yksin lomailemisessa on se nasta puoli, että ei tarvi sietää muita kun omaa itteensä. Sillon ku nälättää, voi mennä syömään tarvimatta käydä keskusteluja ja arpomisia siitä että mikä pizzeria tänään valkattais. Jos huvittaa, niin yhessä ja samassa kaupassa voi kuluttaa aikaa vaikka kaks tuntia. Voi herätä ja mennä nukkumaan vaikka miten aikasin tai myöhään, syödä hotelliaamupalaa just niin pitkään ku mieli tekee, eikä tarvi kuunnella kenenkään pissahätä-, jalkasärky- tai väsymysvalitusta. 

Joo ja ei sovi unohtaa, että jos on oman ittensä ainoana matkaseurana niin voi kävellä paljainvarpain just siellä missä huvittaa eikä ketään hävetä! Hähää äiti, en mä sittenkään oo yhtään niin aikuistunu täälläollessa mitä ehkä luulit. Varistelin rantahiekkaa keskustan kaduille. Vilposet laatat tuntu just niin hyvältä jalkapohjaan mitä kuvittelinki.

Summa summarum, voisin tiivistää reissun tylsään sanapariin, "ihan jees". Espanjan halvasta hintatasosta huumaantuneena shoppailin ehkä enemmän mitä ois pitäny, mutta syytän siitä osittain huonoja lomasäitä! Että kerta en pääse aurinkoa palvomaan niin kostoks meen tuhlaamaan vähän lisää rahaa ostoskeskukseen. Fuengirola on turistirysä, aamen. Toisaalta sellanen kasvottomaan turistimassaan katoaminen on omallatavallaan aika nautinnollinen tunne. Eikä tummat etelänmiehetkään huudellu pahemmin perään kun en ollu ainoa valkolainen katuja kuluttamassa. Koin salaa jotain outoa kieroa mielihyvää aina kun samaan kauppaan tai ravintolaan pölähti suomalaisturistijoukko ja sain salakuunnella suomenkielisiä juttuja. Vaikka mun blondius ja sinisilmäsyys paljastaakin alkuperän aika säälimättä niin etten ihan menny paikallisesta, niin enpäs tälläkertaa ollutkaan se osapuoli joka kailottaa kovaan ääneen äidienkielellään ulkomaiden ihmeitä toisilleen, että kato kato mikä toi on! Kerta ei ollu ketään kelle kailottaa ja osotella sormella.

Ja joo, yks toinenki huippuhetki. Koin käsittämätöntä onnellisuutta löytäessäni Taco Bellin. Nimittäin meiän vakkaripaikka Jenkeissä, ja vähänkö koin nostalgisia mielihyvän tunteita kun upotin hampaani Quesadillaan ja se maistu just samalle mitä Ridgecrestissä. Terkkuja Marille jos luet tätä, ihan ku oisin palannu ajassa taaksepäin ja Californiaan.

Osa näistä kuvista näyttää petollisen aurinkoisilta. Ei huolta, sillonkin oli kova tuuli kun aurinko sattu paistamaan. Mitä kummaa, ihan ku koittaisin vakuutella jollekulle että mulla oli surkeeta ja ettei Fuengirolaan kannata nevö evö mennä. Aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta, vaikka Aurinkorantoja suitsutetaankin turistin ihmemaana ja auringonpalvojien ykköskohteena.

Semmonen olo, että nojoo, tulipahan käytyä. Ei ehkä tarvi mennä toiste.

Yritän olla katkeroitumatta kaikesta Suomessa meneillään olevasta valmistujais- ja kevätjuhla-humusta. Että kiitos kutsusta, valitettavasti Sveitsistä hitusen liika pitkä matka tulla juhlistamaan kenenkään valkolakkia tai mitään muutakaan lippistä, vaikka kakku kyllä maistuis. Toisaalta, eipähän tarvi käydä läpi sitä juhlavaate-tuskailurumbaa, koluta kaikkia kauppoja jo kolmatta kertaa ja turhautua kun mistään ei löydy sitä just hyvää mekkoa. Säästäkää mulle silti pieni pala kakkua, jooko. Vastalahjaks voin onnitella kaikkia ylioppineita ja valmistuneita ja peruskoulun päättäneitä ja vaikka muitaki muuten vaan onnellisia täältäkäsin.

Ja mitä sitte, vaikken valmistukaan samaan aikaan oman ikäluokan kanssa. Sanasta ikäluokka tulee mieleen vanhukset. Sitä vaan että ehtiihän sitä. Koulunkäynnin sijaan meikä on ehtiny nähä maailmaa ja kokea kaikkea siistiä ja välillä vähemmänkin siistiä. Itsenäistymis- ja kasvumatka Sveitsinmaalle. Kaikki tunneskaalan ääripäät on jollain asteella tullu käytyä läpi. Ihanien ystävien lisäksi täältä mukaan on tarttunu tietynlaista itsevarmuutta, usko sekä itseen että korkeimpaan on vahvistunu huimasti, ja oon onnistunu saavuttamaan tasapainon mielen ja kropan välillä! Kuulostan joltain jooga-hihhulilta mutta halusin vaan kertoa. Elämä on täynnä pieniä iloja ja niiden näkemistä ja huomaamista voi oppia ja opetella! Kiitoshei.